Tomi Sarkkisen koulutuksessa

Iso joukko Pyymäkeläisiä kokoontui tänään Vantaalla ja sai oppia Tomi Sarkkiselta. Mukana oli koiria sekä Tuuli- että Onni-pentueesta.

Päivä alkoi noin tunnin teoriaosuudella jossa Tomi kertoi omista koulutusperiaatteistaan. Päälimmäisenä jäi mieleen: kurinalaisuus, johdonmukaisuus, kunnioitus ja oikea aikainen kehuminen. Sekä kauniit luovutukset. Olihan se hienoa katsottavaa, kun hän näytti kahden koiransa seuraamista ja luovutuksia.

Sitten siirryttiin pellolle ja pennut otettiin käsittelyyn yksitellen. Kaikki saivat vinkkejä omiin haasteisiinsa. Oli hauska huomata kuinka samanlaisia "tempauksia" kaikki pennut kehittivät. Suuri työmotivaatio niillä vaikuttaisi kuitenkin olevan kaikilla ja nenän käyttö on erityisen hyvää.

Elsalle heitettiin kaksi ykkösmarkkeerausta ja tehtiin yksi linjaharjoitus. Sain ohjeeksi rauhoittaa koiran kunnolla ennen tehtävien aloittamista, sillä Elsa tuli tyypilliseen tapaansa taas sata lasissa pellolle. Pitäisi odottaa, että koira tarjoaa itse perusasentoa ja on valmis töihin. Perusasentoon Elsa rauhuittuikin hetken päästä hyvin ja päästiin hommiin.

Ensimmäistä markkeerausta se lähti palauttamaan oikein, mutta kurvasi juuri ennen minua Tomia kohti. Nopealla ärähdyksellä sain sen kuitenkin tulemaan luokse. Sain ohjeeksi lopettaa kokonaan luoksetulopillityksen sekä epätoivoiset yritykset istuttaa koira pillillä luovutuksen jälkeen. Äänikomennolla Elsa kyllä uskoisi, eikä karkaisi mihinkään.

Toisen markkeerauksen palautus tulikin ilman pillikäskyä ihan hyvin, samoin linjadami. Itse varmistelin vähän liikaakin, enkä malttanut olla kutsumatta. Tämä kertoo siitä, että en luota koiraan enää (kun se on karannut niin monta kertaa).

Huldan kanssa käydään läpi luovutusta.

Harjoituksen edottomasti paras anti oli se, että sain jälleen itseluottamusta treenaamiseen. Ehkä voimme sittenkin harjoitella ihan tavallisia asioita. Elsa reagoi hyvin eri äänenpainoihin ja minun pitäisi selkeästi kertoa sille koska se tekee väärin ja koska oikein. Tuollainen peltotreeni oli siihen erinomaisen hyvä, kunhan on vain avustaja lähettyvillä.

Wimme lähihakutreenissä.

Lähihakua Tomi piti erittäin tärkeänä taitona ja siihen tuli hyviä opetusvinkkejä. Tämä täytyy ottaa Elsan kanssa treeniohjelmaan pikimmiten.

Koko porukka yhtenä korvana.

Vanhempien koirien kanssa tehtiin erilaisia linjaharjoituksia. Etenkin vinkki puolisokon linjan tekemisestä oli mielenkiintoinen. 

 Päivä oli pitkä ja vilpoisa mutta ehdottomasti joka minuutin arvoinen. Paljon saatiin hyviä vinkkejä ja sitä kautta into omaan harjoitteluun nousi taas tappiin. Huomenna siis jatkuu!

Vilpoista viiletystä

Eilen keli oli vähintään yhtä viileä kuin tiistaina, joten tokokentälle piti pakata extrapaljon vaatetta päälle. Sormet silti jäässä vaikka olikin ohuet hanskat kädessä. Syksy on totisesti tullut.

Jatkoimme edelleen kontaktiharjoituksilla. Luoksepäästävyydessä Elsa pysyi jo ihan kohtalaisesti paikoillaan kun Minna tuli kaksi kertaa vajaan metrin päähän. Edistystä!

Seuraavaksi mentiin riviin ja Minna kulki ensin oman koiransa kanssa ohi. Kerran Elsa nousi seisomaan ohitustilanteessa, mutta muuten piti kontaktin hyvin. Sen jälkeen jokainen koirakko kulki rivin ohi ja lopulta myös pujoteltiin. Elsan seuraamiset meni todella upeasti! Pentu alkaa jo tajuta mitä haluan ja hakee hienosti kontaktia oikeassa paikassa, vaikka en varsinaista seuraamista vaatinutkaan.

Tauon jälkeen otettiin vielä luoksetulot. Ensimmäisen tein lievällä motivoinnilla (käsimerkki ja kehut matkalla), ja se meni hyvin. Minna kehoitti kokeilemaan vielä toisen kerran ilman käsimerkkiä. Itse luoksetulo meni hyvin, mutta kun Elsa oli saanut palkaksi patukan, se lähti huitelemaan aivan omille teilleen. Haisteli maata kuurona ja sitten pinkaisi läheiseen puistoon vaikka kiljuin ja hypin tasajalkaa toisaalla. Luulin sen syöksyvän pusikkoon kakalle, mutta kun menin perään, pentu seisoikin keskellä pientä lammikkoa sen näköisenä, että "tuleppa hakemaan täältä!". Voi jööses!

On se kyllä omituinen tyyppi. Tekee todella hienosti ja tiiviisti töitä, mutta on kuitenkin täysin arvaamaton treeneissä irti päästessään. Ei se kotona tai lenkillä tee ikinä mitään tuollaista. Tulee metsässäkin kutsusta luokse vaikka tulee ihmisiä tai koiria vastaan. Treeneissä kutsut kaikuu kuuroille korville eikä auta vaikka päälläni pomppisin... No, jatkamme edelleen harjoituksia :)

Sunnuntaina onkin Sarkkisen Nome-treenit Vantaalla. Saa nähdä mitä siitä tulee :) Ilmoitin meidät myös Pirkan noutajien nuorille koirille tarkoitettuun NOME-päivään lokakuussa. Ei kai treenaamista voi kokonaan lopettaakaan, ja ehkä saan sieltä jotain uusia ideoita. Anoin paikkaa myös Levekin tokon hallitreeneihin talveksi, jotta ainakin tokohommia tulisi tehtyä koko talven ajan. Siitä ei ainakaan voi olla haittaa. Josko keväällä oltaisiin sitten jo vähän pidemmällä yhteistyössämme.

Tiistaitokoa näpit jäässä

Nyt on totisesti tullut syksy. Sormet olivat aivan kohmeessa puolen tunnin tottistreeneissä. Syksyinen tuuli, juustomöhnä ja koiran kuola tekivät tehtävänsä.

Tänään tehtiin jotain omituista paritreeniä ja teemana seisominen. Parien piti kai opastaa toinen toisiaan ilman tarkempaan tehtävänantoa. No, harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja seisoen paikallaan oloa vanhaan tapaan ja vaihdettiin ajatuksia parimme kanssa. Otettiin myös muutamat paikalla makuut.

Elsan suoritukset menivät niin hyvin kuin nyt voivat mennä. Meidän ongelmana on se, että en ole opettanut eri liikkeitä kunnolla Elsalle, joten tiettyyn asentoon menemisessä (makuulle, seisomaan yms.) se tarvitsee edelleen vahvat avut. Paikalla olo kyllä onnistuu suht hyvin kunhan koiran saa ensin makuulle! Olisikohan aika tehdä jotain? Varsinkin kun homma olisi ratkaistu muutaman illan kotitreenillä...

Erityisen tyytyväinen olen jälleen Elsan keskittymiskykyyn. Se kävi kovilla kierroksilla ja sinkoili tuulessa lentävien lehtien perään, mutta teki silti kaikki tehtävät todella keskittyneesti. Ja hakee palkkaa kontaktista oma-aloitteisesti, nyt jopa niin, että kun laitoin käden taskuun, katse tulee silmiin.Tarjoaa myös seuraamista hyvin kun lähden liikkeelle.

Sen verran tytöllä oli virtaa, että vein koirat treenien jälkeen hetkeksi pellolle. Molemmat painoivat pari isoa kierrosta pellon ympäri niin lujaa kun ikinä pääsivät. Mantakin aivan riemuissaan! Kyllä mummosta vielä lähtee :)

Ihan eka kerta

Kolmentoista vuoden haave toteutui tänään kun pääsin Katin ja Markuksen mukaan iltalennolle. Kerta oli toki myös Elsalle ensimmäinen.

Sateiseksi povattu sää kirkastui juuri sopivasti kun lähdimme veneellä kohti passipaikkaa. Elsa oli veneessä kuin kotonaan. Ei mitään ihmettelyjä, vaikka ei koskaan ole moista kapistusta nähnyt. Varsinkaan moottorin kanssa. Nenä pitkänä haistelivat Frida-mamman kanssa kaislikon tuoksuja.

Passipaikka oli kaislikkoinen saareke jonka edessä oli käveltävän syvyinen lätäkkö. Sielläkin Elsa puikkelehti arkailematta.

 

Ilta oli aivan tyyni ja hiljainen. Saimme näköhavainnon vain muutamasta kaukaisesta linnusta, joten tositoimiin ei tänään päästy. Hieno kokemus kuitenkin, ja ensi kerralla paremmalla onnella!

Pentukoulussa, osa II

Viimeinen viikko on ollut sellaista kiitoa, että vasta eilen pääsin puuhailemaan Elsan kanssa. Vesisateesta huolimatta. Sekä maanantain nomeilut että tiistain toko jäivät työkiireiden jalkoihin.

Eilen tottiksessa käytiin läpi maahanmenon harjoittelua ja kahta erilaista tekniikkaa: istumasta "putoamista" ja seiso-maahan hissiliikettä, jossa tassujen pitäisi pysyä koko ajan paikoillaan. Minna suositteli opettamaan koiralle molemmat tekniikat ja niihin eri sanat. Kaukkareissa toimii jälkimmäinen, liikkeessä ja paikallaoloissa taas ensimmäinen tekniikka.

Maahanmenoja ei kuitenkaan kokeiltu vielä käytännössä vaan alkuun käytiin läpi kotiläksyt, eli kontakti ja istuminen. Meiltä katsottiin erityisesti sivulle tuloa ja sain ohjeita oman kehoni käytöstä ja käsimerkki -> käsky -järjestyksestä (olen tehnyt toisin päin, jolloin avun häivyttäminen on jatkossa ehkä hankalampaa). Hyvin Elsa kuulemma jo tulee sivulle.

Näiden jälkeen kuljeskeltiin ympäriinsä ja tavoite oli pitää koiraan kontaktia jottei se kiinnostuisi muista. Elsa teki hienosti ja tarjosi hanakasti oikeaa seuraamistakin. Sinkoilu muiden perään pysyy jo todella hyvin aisoissa kun olen puuttunut siihen jämäkästi. Remmi pysyy löysällä vaikka Elsa on sen näköinen että meinaa revetä liitoksissaan.

Toisella jaksolla tehtiin motivoidut luoksetulot. Elsa tuli täysiä :) Ja meinasi lähteä vähintään yhtä lujaa kun seuraavat koirat olivat suoritusvuorossa, vaikka katseltiin sivummalla. Kiskaisi aivan yllättäen, kun en osannut yhtään varautua! Ei ole aivan vielä Keppulille selvää, kenen kanssa hommia tehdään.

Hyvä treenikerta siis jälleen, vaikka harmittaa kyllä kun kotiharjoittelua ei olla tehty yhtään. Eipä meidän taidot kerran viikossa harjoittelulla juuri mene eteenpäin...

Pentukoulua

Eilen alkoi Hakametsän parkkipaikalla Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen tokokurssi pennuille. Ilmoitin Elsan mukaan penturyhmään, sillä edelleen kaipaan tukea perusteiden rakentamiseen oikealla tavalla. Elsa oli ryhmän vanhin, mutta varmasti saamme Minnalta ja Tiinalta hyviä oppeja.

Uusi paikka, jossa autot pörräsivät ja useat koiraryhmät harjoittelivat, oli Elsalle vähän ihmeellinen. Se ei kuitenkaan yhtään jännittänyt ja pystyi keskittymään hyvin. Kovin houkuttelevia olivat myös muut honkkelikonkkelipennut, joiden luokse olisi tietenkin pitänyt heti päästä. Pidin kuitenkin tiukan linjan, eikä muita kohti saanut rynniä. Elsa reagoi todella hyvin puolikuristavan pantansa kilistelyyn eikä muutaman kerran jälkeen sinkoillut yhtään.

Tunnin teemana oli katsekontakti ja istuminen. Harjoituksia tehtiin kahdessa ryhmässä siten, että kumpikin ryhmä treenasi vuoron perään 15 minuuttia kerrallaan. Tämä oli todella hyvä systeemi, sillä vartti oli hyvä aika touhuta annetun tehtävän parissa ja sitten into loppuikin jo niin ohjaajalta kuin koiraltakin.

Elsa pitää hyvin kontaktin perusasennossa, mutta liikkeessä sitä pitäisi vielä harjoitella enemmän. Jälleen painotettiin sitä, että palkka tulee katsekontaktista, ei namikäden seuraamisesta. Namit molempiin käsiin, koira eteen istumaan ja palkka siitä kädestä jota kohti koira ei pyri silloin, kun se katsoo silmiin.

Toisessa sessiossa harjoiteltiin istumista ilman käskysanaa. Elsa istuu todella nopeasti ja vaikeuksia tuottaakin palkata se oikea-aikaisesti. Reaktionopeuteni ei tahdo aivan riittää :) Käytin palkkana pääosin juustoja, mutta lopussa leikittiin myös leluilla.

Väliajat Elsa odotti puuhun sidottuna ja yllätyin kuinka rauhassa se oli. Meni jopa makuulle heti oman treenin jälkeen! Se alkaa selvästi oppia!

On se vaan kiva koira tottistreenaamiseen. Intoa riittää eikä väsy tule. Vain muut ihmiset ja koirat häiritsevät hieman tekemistä, mutta keskittyminen on parantunut viime aikoina ihan hurjasti. Luoksepäästävyys-liikettä meidän täytyy kyllä ryhtyä harjoittelemaan siten, että "tuomari" tulee pikkuhiljaa lähemmäs, pienin askelin. Elsasta kun on niin IHANAA kun joku ihminen tulee lähelle. :)

Toivottomuuden rajamailla

Tänään saatiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa aikataulut natsaamaan ja ajeltiin Hervannan lammelle treenaamaan. Myös Aino ja Peto tulivat mukaan. Minä olin sulattanut variksen ja Tiinalla oli pupu, sorsa ja fasaani. Ainolla sattui olemaan myös starttipistooli mukana, joten (teoriassa) ihan mukava treeni saatiin aikaiseksi.

Olin ajatellut etukäteen että en tee Elsan kanssa muuta kuin yhden helpon riistaharjoituksen ja ehkä jäljen. Dameja emme voi vielä käyttää ollenkaan, sillä Elsa ei niitä palauta.

Aloitimme treenit Elsalla ja sille tehtiin yhdellä variksella motivoidusti "haku". Elsa meni suoraan linnulle, otti sen suuhun, kantoi joitakin metrejä sivusuuntaan ja jätti vaakun siihen. Ei toivoakaan että olisi tullut minun luokse. Lähetin uudestaan ja taas sama juttu. Yritin vielä saada Elsan kantamaan varista joitakin pätkiä, mutta vieressä oleva vesi kiinnosti lopulta enemmän eikä saatu oikein hyvää pätkää aikaiseksi. Se riittikin meille sitten sillä erää.

Treenien lopuksi näytin Elsalle vielä fasaania, jota se kantoi ihan hyvin remmissä. Olisi tosin kyllä jättänyt senkin metsään pienen kanniskelupätkän jälkeen. Autojen luona tein lisäksi tiellä muistiharjoituksen kanilla ja sen Elsa onnneksi nosti ja toi hyvin. Saatiin sentään onnistuminen loppuun.

Starttipistoolin paukuista Elsa ei ollut moksiskaan, vaikka minä ammuin pari kertaa sen vieressäkin :) Tämä oli ensimmäinen kerta kun Elsa kuuli paukkuja.

Mutta joo: Luoksetulot sucks. Palautukset sucks. Riistainto sucks. = Mikään ei suju.

Lääkkeenä ja kotiläksynä: Malttia treenaamiseen. Antamista, nostamista, luovuttamista, luoksetuloja, ruokakupilla linjoja ja suuntia. Damit kokonaan pannaan. Riistaa runsaasti remmissä. (plääääh...!)

Mutta jotain hyvääkin. Vaikka Elsalla on kovasti virtaa jaksoi se kuitenkin seurata muiden treenaamista lähes hiljaa ja melko rauhassakin. Kova hinku olisi toki ollut riistoille ja dameille, mutta ei pääse, ei. Eli joka tapauksessa kimppatreenit tekevät meille hyvää ja jatkan niissä käymistä. Saa siitä aivan eri tavalla motivaatiota ja rytmiä myös kotona harjoitteluun. Se varmaan muuten jäisi aika vähiin.

Lenkki lammen ympäri

Tänään käytiin nauttimassa myöhäiskesän aurinkoisesta iltapäivästä Sääksjärvellä ja kierrettiin koirien kanssa metsälampi ympäri. Koirat nauttivat retkestä suunnattomasti. Etenkin Elsa, joka sai uida sielunsa kyllyydestä. Se uikin varmaan puolet lenkistä!

Mitäs sitä suotta polkuja pitkin kun näinkin pääsee.

Ruohoa voi syödä myös näin.

Vielä on kesää jäljellä

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aivan sumussa kun olen sairastanut flunssaa oikein pitkän kaavan mukaan. Koirat ovat siis elelleet lähinnä kotona, ja päässeet vain pienille metsälenkeille.

Eilen käytiin tiistaitottiksissa jotta saisin pennun vireystilaa hieman pudotettua. Yhdistelmä uusiutuva flunssa ja höyrypää sähikäinen ei ollut paras mahdollinen, mutta saatiinpa jotain sentään tehtyä. Elsa kulki kentällä jatkuvasti nenä maassa ja sinkoili jokaisen perään. Kaikki liikkeet tehtiin siis juusto tiiviisti nenän edessä. Muutama hyvä seuraamispätkä onneksi saatiin lopulta aikaiseksi kun maan haistelu hetkeksi unohtui. En tiedä alkaako sillä jo hormoonit hyrrätä vai oliko muuten vaan tavallista "kuurompi".

Päivän tehtävinä oli luoksetulo muovitötsien vierestä. Kummallakin kerralla Elsa teki pienen kunniakierroksen mutta pysyi hyvin paikallaan ja tuli sivulle. Mitä tapahtui siinä välissä, ei siis ollut kovin mallikasta. Toisella pisteellä tehtiin liikkeestä maahanmenoja. Vaikea liike meille edelleen ja loppuun teinkin itsekseni rauhalliset paikallamakuut. En tiedä miten ikinä saan liikkeestä häivytettyä käsiavun pois...

Tänään treenasin myös kotipihalla seuraamisia ja syljin namit suusta, sillä katse jää liian alas käsiin. Tuntui toimivan.

Toivottavasti ensi viikolla olo palautuisi pikkuhiljaa normaaliksi jotta päästäisiin taas tekemään kunnolla jotain. Turhauttavaa tällainen.