Olen ihan fiiliksissä. Aamulla mukava umpihankilenkki koirien kanssa ja päälle kahdet onnistuneet treenit.
Agilityssä opeteltiin pujottelua ja rengasta. Jotenkin tuntui, että kouluttaja puhui vain minulle ja Katille. Ehkä me olimme kurssilaisista kaikista motivoituneimpia ja koiratkin käyttäytyvät niin kovin mallikkaasti. Ja omaksuvat, sekä äiti että tytär, uudet asiat helposti. On ihanaa omistaa tuollainen koira, joka ei turhia arkaile vaan menee uusiin tilanteisiin järkevästi ja rohkeasti. Ja on hiljainen (!).
Pujotteluun löysin itse hyvin rytmin kun olin koiran oikealla puolella. Vasenta piti miettiä ja kuivaharjoitella hetki kauemmin. Hyviä pätkiä saatiin kuudella kepillä jo aikaiseksi. Rengas meni siinä missä muutkin hypyt, ilman mitään ongelmia. Kouluttaja oli toisella puolella makupalan kanssa ja minä lähdin liikkeelle koiran kanssa yhtä aikaa. Heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien Elsa meni renkaasta läpi.
Väliajoilla otin hyppyjä, putkea, puomia ja A-estettä. Puomilla pystyin jo viemään makupalan alastulokontaktille ja Elsa lähti hienosti kiipeämään. Pysähtyy myös hyvin kontakteille johon sen rauhoitan ja palkkaan. Hienosti teki likka siis töitä, vaikkakin haisteli maata tänään taas rasittavan paljon. Minun kevytjuusto ei tainnut olla riittävän houkuttelevaa.
Illan tokoon varustauduinkin nakeilla. Ja se kannatti. Elsa oli aivan liekeissä koko puolituntisen. Ensin tehtiin jonkinlainen rallytokorata itsenäisesti ja loppuajan sain yksilöopetusta seuraamiseen (taidettiin viedä muidenkin aika!). Kysyin neuvoa siihen, miten pääsisin ns. kahden askeleen seuraamisesta vähän jo pidempiin pätkiin ilman että Elsa hyytyy ja kontakti putoaa. Harjoiteltiin liikkeellelähtöjä, minun kävelyn tempoa (harpon aivan liian pitkin akelin!), käännöksiä, käskytyksen oikea-aikaisuutta (käskyt tulevat myöhässä) ja oikeaa perusasentoa.
Elsa jää perusasennossa ja seuraamisessa aavistuksen liian taakse, joten joudun vähän katselemaan onko se mukana. Paikasta huolimatta se pysyy tiiviisti koko ajan liikkeessä mukana, eikä vaikuta väsähtävän. En kuitenkaan näe koirasta kuin kuononpään. Minun pitäisi muistaa antaa käsky ennen kuin lähden liikkeelle ja lyhentää askeleita, jotta koira ehtii mukaan. Sama juttu käännöksissä.
Elsa kyllä yllätti tekemällä todella hienoja ja pitkiäkin seuraamisia. Katsekontakti valuu oikeaan käteeni, mutta toisaalta se on sellainen asia johon voisin kyllä tyytyä. Pääasia, että seuraaminen on tiivistä. Elsa saikin kouluttajalta kehuja. On kuulemma ikäänsä nähden erittäin hyvin keskittyvä. Meidän Elsako!?! Ei vaan, kyllä se tekee töitä hienosti, vaikka vieressä touhuavat pikkukoirat välillä vähän keskittymistä häiritsevätkin. Jostain syystä Elsa on aina syöksymässä niiden kimppuun; samalla tavalla kun kotona jahtaa kissaa...
Minulle jäi taas todella hyvä fiilis molemmista treeneistä. Ihana Kepsu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)