lauantai 31. lokakuuta 2015

WT-koe, Hauho


Koekausi vietiin päätökseen tänään Hauholla Suomen Metsästysnoutajien WT-kokeessa. Tuomareina olivat Pauliina Ahola ja Danny Fraser Tanskasta. Puitteet ja keli Wuolteen kartanolla olivat kohdillaan joten lähdimme hyvillä mielin koepäivään.


Toimitsijoiden ja tuomareiden alkupuhuttelu.
Starttasimme alokasluokassa numerolla 17. Sekä ALO- että AVO-luokat jaettiin kahtia siten, että puolet kummastakin luokasta aloitti Pauliinan rastilla ja puolet Dannyllä. Me aloitimme paritehtävällä Pauliinan rastilta, jossa oli ALO-koirakolle kakkosmarkkeeraus ja AVOssa ohjaus.

Kakkosen ensimmäinen heitto tuli vasemmalle pellolle hieman peitteiseen paikkaan. Matka oli lyhyt. Jälkimmäisen heiton matka oli pidempi ja se tuli pellon ja metsän rajalle. Koiran piti mennä putoamispaikalle pitkän heinikon läpi. Elsa odotti hyvin pudotukset ja lähti käskystä jälkimmäisen noutoon. Se meni suoraan oikeaan paikkaan mutta kaarsi jyrkästi vasemmalle. Palasi kuitenkin itsenäisesti oikeaan paikkaan ja sai damin ylös.

Jälkimmäiselle lähettäessä koiran pää pyöri kuin hyrrä, mutta "muista" käskyllä sain sen keskittymään putoamispaikkaan (en tiennyt Elsan osaavan koko sanaa!). Meni suorilta damille ja toi nätisti. Pauliina kommentoi, että ekan noudon kaartelu pudottaa hieman pisteitä mutta muuten suoritus oli hyvä. 


Kaikki rastit olivat isolla laitumella.
Dannyn rastilla oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Ensimmäinen tuli pellon puolelle kumpareen eteen. Elsa meni jälleen suoraan oikeaan paikkaan mutta hieman damista yli metsän puolelle. Palasi kuitenkin nopeasti ja sai damin talteen. Toinen markkeeraus tuli metsään kumpareen taakse samaan linjaan ensimmäisen kanssa. Sen Elsa haki aivan täydellisesti. Tuomarin sanoin saan olla suoritukseen todella tyytyväinen, mutta hän joutuu rokottamaan 8-metrin poikkeamasta ensimmäisellä noudolla "hyvin vähän".


Kolmannella rastilla walk-up, muistimarkkeeraus männyn juurelle ja toinen markki eteen pellolle.

Kolmannella rastilla oli yksilöwalkup. Lähdettiin tuomarin kanssa liikkeelle. Pysähdyksestä tuli laukaus ja heitto männyn taakse metsään. Jatkettiin matkaa, taas pysähdys ja heitto suoraan eteen pellolle. Elsa haki markkeerauksen hyvin. Sen jälkeen lähetys muistinoudolle. Hieman Elsa paineli siitä ohi, mutta palasi pian ja korjasi damin talteen. Hieno suoritus kuulemma.



Maittavan kartanolounaan jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle rastille. Olin jo vähän hermona kun tiesin, että alla oli todella hyvät pisteet kolmelta rastilta. Meillä oli kuitenkin älyttömän hyvä tuuri, sillä Danny oli päättänyt vaihtaa nelosrastin ohjaustehtävän pitkäksi ykkösmarkkeeraukseksi pellolla. Sydän hakkasi sataa kun meidän vuoro tuli, mutta Elsa hoiti homman erittäin hienosti. Voi riemu!

Pääsimme siis finaaliin! Finaalissa taisi olla melkein kymmenkunta koiraa ALO-luokasta ja tehtävänä oli vesimarkkeeraus. Ensin tuli häiriölaukaus, heti perään toinen laukaus ja dami heitettiin avoveteen. Lähetyspaikka oli rantakaislikon takana. Elsa syöksyi veteen, ui suoraan damille ja palautti suoraviivaisesti. Pelkäsin sen pudottavan damin, joten olin valmiina ja sain juuri ja juuri kopin kun leuat aukesivat jalkojeni juuressa. "Nice catch!" - kuului selän takaa. Ajattelin, että jokunen piste menee, mutta menköön. Oltiin saatu ykkönen!

Tänään meni ihan kaikki nappiin.
Tuomarit ottivat vielä kaksi ALO-koirakkoa jatkokilpailuun, päätyivät ilmeisesti tasapisteisiin. Palkintojenjaossa olin varma, että nuo koirakot voittivat kisan, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulen koirani nimen siinä vaiheessa kun koko luokan voittaja julkistettiin. Me siis voitimme luokan pisteillä 95/100. Koirakin oli autossa takki päällä ja ryntäsin rakemaan sitä kuvattavaksi. Käsittämätön fiilis.

ALO1 pisteet jakautuivat lopulta seuraavasti: 16 - 19 - 20 - 20  ja finaali 20.
En voisi tyytyväisempi olla!


ALO-luokan kolme palkittua. Kuva: Petri Matintalo
Syli pursusi palkintoja. Oli kolme damia, pipo, makupaloja, Sastan kauluspaita ja lahjakortti RC kuivaruokasäkkiä varten. Tässähän melkein pääsee jo plussalle kun noiden arvon laskee yhteen.

Tämä onnistuminen oli todellinen loppuhuipennus tälle vuodelle. Koko vuosi ollaan treenattu ja kisattu ahkerasti, mutta onnistumiset ovat antaneet odottaa itseään. Niin tyypillistä Elsalle: sitten kun palaset loksahtavat paikoilleen, menee kaikki täydellisesti. Sen vuoro oli tänään.

Nyt ansaitulle kisatauolle ja ensi keväänä jatketaan. AVOssa :)
 

Kuva: Petri Matintalo

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Lisämotivaatiota hakuun

Arki painaa taas täysillä päälle eikä treeneille tunnu jäävän aikaa saatika energiaa. Viikon päästä olisi vielä yksi WT-koe ja sen jälkeen epävirallinen KHN mestaruus, jonne ilmoittauduin kokemuksen kartuttamiseksi. Ensi viikko menee ulkomaankomennuksella, joten WT-kokeeseen mennään kutakuinkin kylmiltään. Vaikka eipä silti, kyllä Elsa osaa sen mitä pitääkin.

Kaikissa syksyn kokeissa on näkynyt se, että Elsa ottaa koetilanteen häiriöstä vielä kovasti itseensä, ja suoritusvarmuus kärsii. Pahimmillaan noudot ovat jääneet kesken. Ajattelin kokeilla nyt jonkin aikaa sellaista, että yhdistän ruokailuihin hakumaisen tehtävän. Josko sillä saisin pikkuisen enemmän varmuutta palautuksiin. Toiseksi näitä harjoituksia on helppo tehdä kotipihalla ennen iltaruokaa, onnistuu siis kiireessäkin.

Aloitin rakentamaan harjoitusta siten, että otin ruokakupin ulos, heitin pimeälle pihalle Elsan nähden damin ja lähetin sen etsi-käskyllä hakemaan. Kun dami palautui nätisti, vapautin heti ruokakipolle. Nyt vien damin pihalle jo etukäteen Elsan odottaessa sisällä. Vaikeutan tehtävää asteittain niin, että hakualue laajenee pihalta metsän puolelle ja tarkoitus on myös piilottaa dami haastavampiin paikkoihin. Jos palaa tyhjänä, en noteeraa koiraa mitenkään vaan elekielellä patistan takaisin töihin. Tavoite on se, että Elsa etsisi sitkeästi saadakseen ruokapalkan mahdollisimman nopeasti.

Eilen otin palkan mukaan myös pellolle, jonne tein lähihakuharjoituksen.



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

WT-koe, Oripää

Auringonnousu Oripäässä.

Tänään starttasimme Elsan kanssa Oripäässä WT-kokeessa, jossa tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen. Koe oli tollereiden mestaruuskoe.


Tuomareiden alkupuhuttelu.

Eilisestä Raaseporin epäonnistumisesta huolimatta minulla oli ihan hyvä fiilis lähteä kisaamaan. WT on lajina kovin mieluinen ja tiedän, että Elsa suoriutuu rastitehtävistä paremmin kuin pitkästä nome-B -startista. 

Koe alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksesta. Lähetyspaikka oli pellolla ja heitto tuli metsän reunasta sähkötolpan taakse. Elsa suoritti tehtävän todella hyvin, tuomarin sanoin tuli "päivän ensimmäiset 20 pistettä". Aika hieno fiilis.

Kakkosrastilla lähihaku ojan pohjalla. Kuvassa näkyy koiran ohjaaja ja tuomari pellolla.

Toisella rastilla tehtiin lähihakutehtävä. Ammuttiin kaksi laukausta ja koira lähetettiin pellolta ojalle etsimään. Peitteisessä maastossa oli neljä damia joista kaksi piti tuoda. Kun koira katosi näkyvistä, ohjaaja sai siirtyä melkein heinikon reunaan pellolla. Damit oli kuitenkin sijoitettu niin, että koiraa ei nähnyt kun se oli oikealla alueella.

Elsa meni hyvin oikeaan paikkaan ja liikkui vaikeakulkuisessa ojassa sujuvasti. Kävi vastarannallakin. Se haki kuitenkin tehottomasti ja juoksenteli edes takaisin. Tuomari sanoi jälkikäteen, että koira pysähtyi välillä ihan damin viereenkin mutta ei käyttänyt nenäänsä. Sain sen kuitenkin pidettyä oikealla alueella ja lopulta saatiin vaadittavat 2 damia ylös. Aika kovalla käskytyksellä kuitenkin ja se rokotti pisteitä, saldo 11/20.


Elsan inhokki - takki.

Lounastauolle siirryttiin siis ihan hyvissä tunnelmissa, kaikki damit tallessa. Reilun tunnin huilin jälkeen jatkettiin kolmosrastille. Lähetyspaikka oli korkean mäen päällä ja alas tuli ykkösmarkkeeraus heinikkoiseen maastoon. Koiran palauttaessa samalle linjalle puoliväliin vietiin toinen dami ohjausta varten.

Elsa tarkasti ohjausdamin hajupaikan markkeeraukselle mennessään. Löysi kuitenkin oikean damin ja toi sen vähän mutkitellen. Dami pääsi putoamaan varpailleni - en yhtään osannut varautua pudottamiseen. Tuomari ei ollut kovin tyytyväinen...

Lähetin linjalle. Elsa eteni n. 3 metrin päähän damin sivuun ja pysähtyi. Jäi syömään ilmeisesti peuran jätöksiä. Hetken mutusteltuaan lähti haahuilemaan jolloin kutsuin sitä takaisin päin ja pysäytin linjalle. Siitä eteenlähetys ja suoraan damille. Dami ylös ja luokse, mutta sekin pääsi putoamaan varpaille! Nollahan siitä tuli.

Tuomari neuvoi varmistelemaan luovutukset. Mutta olin aivan hoomoilasena, sillä en ikipäivänä uskonut että Elsa pudottaisi. Ainakaan kahta kertaa peräkkäin. No, suoritus ei muutenkaan ollut kovin mairitteleva vaikka damit tulivatkin.

Nelosrastilla oli lyhyt yksilöwalk-up ja ykkosmarkkeeraus hakkuuaukealla. Ihan meidän tehtävä. Elsa seurasi tosi hyvin ja istui pysähdyksestä. Lähti todella kaukaa mutkan kautta noutoon ja paineli putoamispaikasta reilusti ohi. Hetken annoin sen etsiä, mutta sitten päätin kutsua sitä lähemmäs. Elsa ei kuunnellut ollenkaan pillityksiä, ei edes kutsua. Kovan työn jälkeen sain sen tulemaan lähemmäksi, ja pysäytin muutaman metrin päähän damista, mutta nenä oli taas hukassa eikä saanut hajua. Dami jäi löytymättä.

Kokonaispisteet siis: 20 - 11 - 0 - 0


Täytyy myöntää että olin aika harmissani päivän esityksestä. Tehtävät olivat tosi helppoja, mutta peitteinen maasto toi sopivasti haastetta. Elsan pää ei kuitenkaan kestänyt toista koepäivää ja tänään se teki aivan päinvastoin kuin eilen innostuksissaan: motivaatio loppui kesken ja vauhti oli verkkaista haahuilua. Harmittaa todella, sillä koira kyllä osaa ja ykkösrastikin näytti sen että parhaimmillaan se tekee todella hienosti töitä.

Toivottavasti ikä tasoittaa tätä vuoristorataa ja ensi kautena suoritukset olisivat tasaisempia. Tänä syksynä käydään kuitenkin vielä Hauholla WT:ssä. Sitten jäädään talvitauolle ja tähdätään ainakin alkuun kevään epävirallisiin kokeisiin.

lauantai 17. lokakuuta 2015

NOME-B ALO (Naisten haku), Raasepori


Kokeen ensimmäinen tehtävä, maaohjaus.
Sain eilen illalla aivan yllättäen kutsun Raaseporin kokeeseen. Olimme alunpitäen varasijalla 7 ja ehdin ilmoittaa Elsan jo sunnuntaille WT-kokeeseen. Hetken keräilin ajatuksia, mutta päätin kuitenkin startata molemmissa kokeissa.

ALO-luokan tuomaroi Jyry Tuominen. Koe alkoi maaohjauksella. Koiran kävellessä kohti tuomaria ammuttiin laukaukset ohjaukselle ja vastakkaiseen suuntaan hakuun. Jyry kertoi tyypilliseen tapaansa vaativansa, että koira todella on ohjattavissa linjalle. Vahinkoa ei hyväksyttäisi.

Elsa tuntui olevan hyvin kuulolla kun käveltiin suorituspaikalle. Ensimmäisellä lähetyksellä se kuitenkin lähti tekemään hakua, eikä meinannut kuunnella lukuisista kutsuista huolimatta. Sain sen kuitenkin lopulta pois. Tokalla lähetyksellä kääntyi heti jyrkästi oikealle, joten otin pois. Kolmannella lähetyksellä meni muutaman metrin päähän linnusta, mutta kaarsi siitä vasempaan. Sitten karkasi taas käskyiltä, mutta sain sen pois ilman että toi lintua. Joten suorittamatta jäi tämä tehtävä.

Seuraavaksi siirryttiin hakuun, joka oli linjapaikasta katsoen heti selän takana. Ekalla lähetyksellä Elsa lähti kauas, ja kaarsi pitkälle muiden tehtävien suorituspaikoille. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Toisella lähetyksellä meni pitkälle rantaan ja löysi sieltä lokin. Toi sen varpaille asti, lintu pääsi putoamaan.

Kolmas tehtävä, vesiohjaus. Varis on kapean koivun luona maalla.

Tästä siirryttiin vesiohjaukseen. Ensimmäisellä lähetyksellä Elsa jäi pyörimään veteen joten otin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Sitten eteni suoraan maasaarekkeelle ja lähihakupillityksellä löysi nopeasti variksen. Tuumi hetken, otti linnun suuhun mutta tiputti muutaman metrin päähän. Sitten se bongasi järveltä venemiehen ja jäi tähyilemaan sinne. Koe oli jo siinä vaiheessa loppunut ja kun kutsuin Elsan pois, se jätti variksen ja tuli tyhjänä. Ihan pikkuisen otti päähän!

Vesiohjauksen jälkeen olisi tullut simppeli kakkosmarkkeeraus. Harmitti, ettei päästy sitä kokeilemaan. Olisin uskonut, että Elsa olisi siitä selviytynyt. Viimeisenä oli haun jatkaminen. Alue olisi ollut meille oikein sopiva, suht helppokulkuinen. Mutta jäipä sekin kokeilematta.

ALO 0
Ohjattavuus: Maalla koira ei ole ohjattavissa, vedessä se saadaan uusintalähetyksellä riistalle, mutta nouto jää kesken.

Yleisvaikutelma:  Hyvän vesiohjauksen tehnyt koira, jonka puutteet riistankäsittelyssä pudottavat sen palkintosijoilta.

Hakualue jatkui lammen puokaman ympäri kaislikon vasempaan reunaan asti.

Elsan koe kaatui siis liikaan virtaan ja keskittymiskyvyttömyyteen. Edelliset kunnon treenit tehtiin maanantaina, keskiviikkona oli agility, mutta muuten koira on ollut vain pienillä lenkeillä. Se näkyy heti. Se kirmasi kokeessa kuin kevätvarsa ja etsi toimintaa. Tehtävien suorittaminen ei tällä kertaa kiinnostanut riittävästi.

Toivottavasti likka sai tänään purettua suurimmat patoutumansa jotta huomenna keskittyy paremmin...

Talven aikana yritetään panostaa linjatreeneihin. Linjat eivät pysy suorina ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että ensimmäinen lähetys menee pieleen ja tokalla vasta etenee.

Ahdas mieli


FI MVA BH Curlicue's Upbeat Point 12v 2 kk

Metsässä ehtii miettiä kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sitä, kuinka mieli tekee tepposet.

Manta tutkittiin toukokuussa ja kyljestä löytyneen rustottuman lisäksi kuvissa näkyi paha spondyloosi. Ajattelin, että koira eläisi enää joitakin viikkoja. Kului kuukausi, kului toinen ja nyt on jo mennyt 5 kuukautta. Koiran olemuksessa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, lihaksiston häviämistä lukuunottamatta. Sekin johtuu siitä, että vanhus on jätetty niin usein kotiin nuoremman lenkkeillessä.

Taisin antaa periksi, aivan liian varhain. Nyt lupaan olla murehtimatta ja keskityn vaan siihen mikä on totta. Tänään se on iloisena keppiä metsässä kantava kiharaturkki.
 




lauantai 10. lokakuuta 2015

SNJ erikoisnäyttely Hyvinkäällä

Elsa 2 v 8 kk




Tänään oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Hyvinkäällä SNJ:n erikoisnäyttelyssä. Elsa oli ilmoitettu käyttöluokkaan, jossa oli 16 narttua. Koko näyttelyssä flattinarttuja oli melkein 80.

Flattinartut arvosteli Stein Feragen Norjasta.

Elsa sai laatuarvostelussa hienosti ERI:n ja sijoittui haastavassa kilpailuluokassa peräti toiseksi saaden SA:n! En olisi ikinä uskonut tällaista menestystä, etenkin kun koiran turkki on kovin lyhyt ja vähähapsuinen. 

Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

"Tik av mycket god typ. Härligt, klassiskt huvud. Mycket god halsöverlinje. Ngt rak överarm. Mycket god vinklad (?) bak. Rör sig med mycket bra steglängd, men ännu slarvigt fram. God päls kvalität. Väl visat." 

Paras narttu -kisassa emme enää pärjänneet joten serti meni paremmalle.


Kati esitti Elsan.











Agilityn hallikausi alkoi


Keskiviikkona alkoi agilityn hallitreenit. Tarkoitus oli ottaa Elsan kanssa vähän rauhallisemmin, jotta ei sattuisi mitään ennen viikonlopun näyttelyä. No, likka painoi menemään taas satakymmenen lasissa. Onneksi ei käynyt kuinkaan vaikka tekonurmi lipsuikin tassujen alla.

Torstaina Kati hieroi Elsan, eikä sieltä tuntunut erityisiä kipupisteitä löytyvän.



Syyskelit ovat mahtavia lenkkeilyyn.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Wt-treeniä Hämeenlinnassa, osa II

Treeniporukka vaan kasvaa. Tässä katsotaan muistipaikan motivointia.

Tänään treenattiin taas Hämeenlinnassa. Valoa riitti illalla juuri sopivasti jotta saatiin koko porukan treenit vedettyä läpi. Väkimäärä oli kasvanut viimekertaisesta, mikä oli hyvä, sillä tällaista häiriötä Elsalle toivoinkin yksin treenaamisen vastapainoksi. Porukka oli  hyvin samantasoista meidän kanssa ja koirat pysyivät ohjaajiensa hallinnassa. Facebook-huutelu toimii :)

Oltiin nyt vähän eri osassa peltoa kuin viimeksi, mutta muuten edettiin samalla kaavalla. Ensin koirille tehtiin neljä muistipaikkaa linjoja varten ja sitten kuljettiin walk up -rivissä Veeran heittäessä markkeerauksia ja antaessa numerolla noutovuoroja.

Elsa pääsi kaksi kertaa karkaamaan noutoon tilanteissa, joissa en tajunnut edes odottaa karkaamista. Se on pysynyt viime aikoina niin hyvin vierellä etten ymmärtänyt varmistella yhtään. Noudot se teki tänään muilta osin ihan kohtuullisesti. Kakkosmarkkeeraus ei tosin onnistunut.

Linjoissa Elsa ei oikein pidä suoraa uraa vaan lähtee muutaman kymmenen metrin päässä tekemään S-maista kaartelua. Päätyy kyllä aina suurinpiirtein haluttuun paikkaan ja tottelee lähihakupillitystä, mutta eihän se kaunista katseltavaa ole. Peiliin katsomisen paikka ja harjoituksissa isoja askelia taaksepäin!

Pysäytykset saisivat olla jämäkämpiä vaikka ihan hyvin kuuntelikin pilliä. Matkat olivat tänäänkin pitkiä ja osassa linjoista oli haastavia ojan ylityksiä, joten kaikkea ei voi laittaa (kokemattoman) koiran piikkiin. Toisaalta annoin sen myös varta vasten tehdä hakua linjalla, sillä jatkuva puuttuminen työstentelyyn on jo vaikuttanut vapaaseen hakuun aika tavalla.

Eikä hakua ainakaan paranna se, että eilen illalla hermostuin koiralle totaalisesti. Se lopetti kolmen damin jälkeen hakemisen ja palasi kyselemään apua, kun oli ensin hölkkäillyt tovin peuran jälkiä. Siinä sitten seistiin varttitunti metsän reunassa kun en päästänyt sitä vierelle vaan odotin että se palaisi töihin. No, eihän siitä lopulta mitään tullut ennen kuin lähdin kävelemään alueelle. Lopulta dami löytyi ja onnistuin sentään kehumaan koiran taivaisiin. Toivottavasti ei menty kovin montaa valovuotta takapakkia treeneissä...